sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Jotakin epätasapainoista liikehdintää, jossa impulsiiviset nytkähdykset vaativat toimintoja mitättömyyksien saavuttamiseksi. Päihteiden kautta vapautus tasolle, jossa nytkähdykset saavat vallan ja nykivä mieli toteuttaa sulavan kehon rytmin ja laittaa tähdet loistamaan henkistyneemmin. Viesti ei kulje tai kulkee nopeammin, sillä ei ole väliä kumpaa tavoitellaan, kunhan viestin liike muutetaan. Kunhan muutama estymys poistetaan ja vapaa virtaus voi ottaa valtaansa, viedä mukanaan ja peittää alleen. Keho toimii reittinä suuremmille totuuksille, jotka pääsevät kielen kannoille ja huulien reunamille, mutteivat koskaan rakennu muuksi kuin tunteeksi. Ja tämä kaikki pitää otteessaan niin, että aina ensisijaisesti tavoittelee tämän helpomman reitin pikkuhiljaa oman mielensä vankeuteen sitoen. Se uskottelemus ja lopulta palvonta muuttuu ankarammaksi ja viettelevämmäksi joka kerta, kun pakenee todellisuutta ja itseään usvaiseen tuntemukseen pehmenneestä maailmasta. Jumala syntyy näin tappaakseen poloisen seikkailijan, ellei seikkailija katsahda jumalan läpi kriittisyyttä kunnioittan. Väistämätön totuus valheellisesta vapauden illuusiosta, jossa keinahteleminen on musiikillista kauneutta ja jokainen tarve tulee tyydytetyksi ihmisen kustannuksella. Kuin repisin lautaselleen palasen omaa reisilihasta ja onnellisena kertoisi nauttivansa tästä päivällisestä. Karu totuus iskee kasvoihin, kun ensimmäinen tyhjyyden tuntemus pilkahtaa sähköverkkoja pitkin aivoihin ja käsi koskettaa repaleisia reunoja. Se on sama onko kyseessä serotoniinit vai reisi, kuolema istuu vieressä yhtä jumalallisena kummassakin itseltä lainaamisen valheessa.

Ja se yllättää kerta toisensa jälkeen; kuinka tiukasti kaikki tavoiteltava on sidottuna tiettyyn substanssiin. Kuin avain, joka lojuu missä tahansa ja jota ei oteta tyhjyydestä pelkän mielen halun kautta ja jota ihminen ei edes halua ymmärtää olevaksi, hylätään ja valitaan avaimelta näyttävä olio, joka tuo kaiken sen, mitä haluaa, omasta selkärangasta raastaen. Se yllättää, kun joskus tajuaa, miten omassa kauniissa älykkyydessään voi harhautua tunteidensa kepuloimana uskomaan tätä avaimelta näyttävää substanssia todelliseksi. Kun kuvittelee lentävänsä, vaikka hitaasti vajoaa suohon. Kun kuvittelee etsivänsä, vaikka sulkee vain entistä tarkemmin silmiään todellisuuden polttavan kirkkaalta valolta.

Tämä teksi on omistettu ystäville.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti