lauantai 13. toukokuuta 2017

Viinilasi

Sängyn vieressä viinilasi,
jossa liru pohjalla,
minä siellä myös eilisenä,
huuleni painautumat reunoissa,
sormenjälkeni pinnoilla.
Minä pohjaan hukkuneena.

Niin käy joskus,
katselen sängystä lasia.
Jää pohjalle vellomaan
ihan palasina.
Minut vangitsi lasi viiniä,
vaikka väitin olevani vapautta.

Enkä juonut sitä tyhjäksi,
yksi lasillinen oli tarpeeksi.
Toinen minut vietteli
ja tämä keskeneräinen,
se viimeisteli.
Sinne jäin.

Jos rakastaisin viiniä
ja sen tuomaa vapautta,
kumpaa oikeasti rakastaisin?
Välineeni kamppailuuni
huonoiksi osoittautuvat.
Siksi jään pohjalle.

Sängyn vieressä viinilasi,
sängyssä toivoton katselija.
Lasista kiipeävä rohkeus,
reunalla roikkuva minuus.
Annan kaikkeni,
jotten viiniin hukkuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti