maanantai 14. marraskuuta 2016

Kaikki elämän tunteet

Sinuun minä teen pesäni ja kiinnitän hetkeni. Kun makaamme preerialla taivaan alla kattoa tuijottaen, minä tunnen sinun tunteesi, sinun hengityksesti, sinut. Kun tipumme yhdessä läpi aika-avaruuden, läpi todellisuuksien, läpi ikuiseksi venähtäneiden sekuntien, minä olen osa sinua. Ja minä tunnen sen kaiken rinnan kohdalla, sydämen vieressä. Ahdistus muuttuu hitaasti voimakkaaksi, älyttömäksi rakkaudeksi. Sekavuus hitaasti todellisuudeksi. Sanat järjestäytyvät lauseiksi ja käteni harovat sinusta kaiken, jokaisen yksityiskohdan. Musiikki kiinnittyy luuytimiin ja muodostautuu tarinoiksi ja sinä puhut minulle maailman kauneimpia mielikuvia. Näytät minulle esityksiä, heität minut keskelle jotakin uutta. Sinä maalaat minulle tauluja sanoilla ja minä uppoan niihin. Puristat minut lähelle itseäsi ja me uppoamme läpi toisiemme, läpi sängyn, läpi puulattian ja puuseinien, läpi maankamaran. Leijumme hitaasti pois kaikesta keskelle kaikkea. Upotan sormeni hiuksiisi ja puhun kauniita sanoja. Selvitän takun hiuksistasi ja sydämestäni. Hengitän sinut itselleni, samalla kun sinä hengität minut itsellesi.

Sydän hakkaa ja hävittää kaiken ympäriltä. Keho väreilee tuhansilla tavoilla, korvissani kuuluu hurjana riehuvan sydämen hakkaus ja minä haukon henkeä pysyäkseni elossa. Voisin kuolla siihen paikkaan, sinun käsiisi, pelkästä hyvästä olosta. Maailma unohtuu, katoaa, kävelee pois. Minä en ole enää siinä, vaikka olenkin siinä niin paljon paremmin ja tiukemmin kuin aikaisemmin. Katson kasvojasi, huuliasi, hymyyn vääntyneitä huuliasi ja annan maailman uudestaan pyöriä, kadota, kohdentua ja todentua. Ei ole naapureita, ei perhettä, ei ystäviä, ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta. On vain sinä ja kaikki tunteet.

Katselen sinua sängynlaidalla punaisessa valossa. Hiukset sekaisin, pitkin poikin. Hymyilet niin kauniisti, niin ihanasti. Nojaudun sinua kohti, nojaudun läpi kaikkien pahojen olojen, virheiden, rikkeiden ja epäonnistumisien. Nojaudun läpi itseni ja läpi meitä erottaneiden sekuntien ja piinaavien hetkien. Ja minä olen siinä, olen lopettanut pelkäämisen, olen valmis.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti