lauantai 20. helmikuuta 2016

Minä ja liha jatko-osa: Asiaa lihasta

Voisin kirjoittaa monesta aiheesta, monesta polttavan ajankohtaisesta ja johon löytyisi omakohtaista kokemusta. Tein kuitenkin inspiraatio iskussani päätöksen kirjoittaa kasvissyönnistä. Päätin päivitään ajatuksia ja kokemuksia tähän hetkeen, kun viime kasvissyöntikirjoituksesta on jo kulunut tovi ja tämä on ollut nyt ystävien kanssa käydyissä keskusteluissa pinnalla. Olen myös ajautunut pohtimaan ja analysoimaan kasvissyönnin aiheuttamia muutoksia lähipiirissä ja itsessäni. Ajattelin, että on taas aika pureutua näihin asioihin.



Kaikki lähti siitä, kun teki mieli maistaa euron juustoa. Juurikin sitä McDonaldsin euron maksavaa hampurilaista, jonka välissä on juusto. Mieliteot ovat näiden about kuuden vuoden aikana tulleet hyvinkin tutuiksi, enkä kertaakaan ole "repsahtanut". Ennen kuin nyt. Pieni puraisu, lähes vain näykkäisy. Jännitys, miltä se maistuu ja miltä se tuntuu kielellä. Pettymys. Ei maistunut hyvältä, maistui mauttomalta ja tylsältä, puhtaalta pettymykseltä. Joku sanoi, että valitsin huonon kohteen ensipuraisulle, joten päätin maistaa jotain muutakin. Maistoin lihapullaa, kebabia, meetwurstia ja italianpataa. Kinkkua, pizzaa ja jauhelihapullaa. Kaikissa toistui samanlainen tilanne, suuhun ei tulvinut mitään jumalallista valoa hehkuva, makuorgasmeja synnyttävä reaktio, vaan tylsä, pettymyksen maku. Tajusin, että olin kouluttanut makuaistini ihan toisenlaiseen ruokaan. Kieleni nystyrät eivät kaipaa lihanmakua, vaikka hajuaisti aina välillä synnyttää mielihaluja. Olen tottunut kasvisruoan makuun ja pidän sitä hyvänä. Tilanne on kutakuinkin sama, kuin lihansyöjän maistaessa soijakastiketta. Lihan makuun tottuneet nystyrät ja lihaa haluavat aivot vaativat tiettyä maullista tyydystystä ja saattavat jopa pitää outona sitä makua, mikä syntyy esim. soijasta. Ymmärrän nyt täysin sitä reaktiota, mikä usealle syntyy ja mikä on esteenä kasvisruokalinjalle ryhtymisessä. Ymmärrän väitteen "kun liha nyt vaan on niin hyvää, ettei siitä voi luopua".



Jokainen nokkela varmaan ymmärsi, että koitin äskeisellä sanoa oman makuaistin olevan koulutettavissa. Se vie aikaa, ei tosin ihan sitä kuutta vuotta, mutta aikaa kuitenkin. Se on haastavaa, mutta lopulta palkitsevaa. Lopulta juurikin ne kasvisruoat: soijanakit, quorn, kasvispihvit, pavut, linssit jne. maistuvat parhaalta ja korvaavat helposti lihan. Lopulta voimakkaat himot eivät saa hurjistumaan, vaan ovat vain ohimeneviä hetkiä. Eli lihasta tuleekin ihan turhan makuista, eikä enää ole sitä kaikista eniten kuultua estettä: lihan hyvää makua.


Täällä suomessa ja ilmeisesti myös muualla maailmassa on totuttu ajattelemaan, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa mihinkään. Joidenkin mielestä siihen on valtatasolta pyritykin. Ihmisestä on muokattu "voimaton", vaikka juuri nimenomaan me ihmiset olemme niitä, jotka vaikuttavat asioihin. "Et sinä tai minäkään, voi yksin vaikuttaa mihinkään. Lihaa tulee olemaan kaupassa myynnissä silti ja sitten sitä vielä heitetään pois!" Juuri me ihmiset voimme vaikuttaa. Se vaikutus on pienempää, hitaampaa ja sitä voi olla hankala nähdä. Minun tätini aikoinaan vaikutti minuun. Minusta oli helppo ryhtyä kasvisruokailijaksi, kun oli nähnyt, että niinhän se vaan elää ilman lihaa. Anni oli miettinyt kauan ryhtyvänsä kasvisruokailijaksi ja tutustui minuun. Anni näki, että minä elän ja syön ja olen jopa iloinen ihminen. Anni jätti punaisen lihan pois ja alkaa olla itsekin esimerkki. Näin me vaikutamme kokoajan. Meidän takia pitää valmistaa kasvisruokaa koulussa ja lisätä niitä kauppojen hyllyille. Meidän takia ei tarvitse tappaa eläintä tai ruokkia sitä tolkuttomalla määrällä ruokaa.



Ja kyllähän jokainen sivistynyt ja asioista perillä oleva ihminen tietää, että kasvisruoalla voi hyvin korvata lihasta saatavat proteiinit ja muut vastaavat. Etenkin, jos käyttää maitotuotteita (maitotuotteiden epäekologisuus ja eettisyys on myös tärkeää, mutta siitä lisää joskus toisten). "Kasvisruoka ei täytä nälkää tai kehon tarpeita." Kyllä täyttää, kun opettelee täyttämään. Jos ei näe vaivaa, vaan syö leipää nälkäänsä, ei varmasti saa niitä tarvittavia rakennuspalikoita kehoonsa. Ja alkuun se on vaivannäköä, lopulta siitä tulee automaattista ja helppoa. Totuttelua, vaativalta tuntuvaa totuttelua. Makuaistin ja tapojen kouluttamista, josta pikkuhiljaa tulee osa itseä. Nyt jos saan vetää tässä pienehköä foliohattua päähäni, voin todeta, että lihatuotantoon ja miksi olevinaan tarvitsemme niin paljon lihaa, löytyy vastaus paljon korkeammilta tahoilta. Kasviruoka täyttää kehomme tarpeet hyvin ja selviämme ilman lihaa terveinä. Lautasmallissa koulussa sanotaan, että lihaa pitää olla siinä lautasella tietty määrä päivässä, jotta ihminen pysyy terveenä. Totta kai salaattiakin kuuluu olla vähintään puoli kiloa päivässä, mutta lihaa pitää olla. Lihaa: kalaa, kanaa, nautaa, sikaa. Lihatuotanto on yksi suuri teollisuuden ala, siinä liikkuu valtavat määrät rahaa. Kun yhteiskuntamme rakentuu taloudelliselle kasvulle, myös karjatalouden täytyy olla nousujohdanteinen, ideaali tähän yhteiskuntaan. Ja jokainenhan tietää, että ihmisille täytyy luoda tarve tuotteelle, jotta sitä saadaan hyvin myytyä.


Lähtipäs raiteiltaan tämä. Laitan foliohatun varastoon, odottamaan seuraavaa käyttöhetkeä. Mikäli omaa kehitystäni ihmisenä nyt mietiskelen, voin sanoa, että tulevaisuudessa olen tämä hattu päässä usein. Kiusallisen usein. Hauskaa, että kuitenkin itse näen niin paljon viisautta näissä paljon paasatuissa foliohattuteorioissa. Niitä pidetään naurettavina, koska niissä on oivaltavia ja jopa yhteiskunnallisia normeja kritisoivia ajatuksia. Tätä samaa ilmiötä huomaan termistä "ituhippi" tai jopa ihan "hippi". Hipin ajatusmaailmahan ei tue kapitalistisia yhteiskunnallisia ihanteita, jonka takia he ovat naurettavia liberaaleja pellejä, joilla ei ole todellisuuden tajua. Ja sitten...


Katja! Nyt raiteille!


Ajaudun usein pohtimaan ympärilläni olevia ihmisiä, niitä, jotka tietävät miten liha tuotetaan. Miten epäekologista se on, kuinka julmaa ja sydämetöntä se on ja silti syövät sitä. "Ei meillä suomessa ole sellaista kuin maailmalla". Olen samaa mieltä, suomessa on yllättävän hyvin asiat lihan tuotannon kannalta. Mutta tietävätkö nämä ihmiset mistä se liha ravintolassa tulee siihen lautaselle? Luulevatko ne, että ravintolat ostavat kallista suomalaista, suhteellisen hyvin tuotettua karjaa? Kyselin ja tutkin ja useassa, eritoten pikaruokalaravintolassa liha tulee ihan mistä vaan. Brasiliasta tai Thaimaasta, ei väliä. Siinä on vähän turha alkaa sanomaan suomen käytännöistä, kun liha kuljetetaan toiselta puolelta maailmaa. Onneksi on myös paljon ravintoloita, joissa on suomessa tuotettua lihaa. Joissakin jopa hyvin ekologista lähituotettua lihaa. Harmi, ettei sekään vielä pelasta tätä argumenttia. Suomessa nousee vähän väliä tapauksia, joissa eläintä ei ole kohdeltu edes tämän hetkisen eläinsuojelulainsäädännön mukaisesti, puhumattakaan kyseisen lainsäädännön puutteista.



Takaisin taloudellisiin asioihin. Äkillisellä karjankysynnän vähenemisellä olisi tottakai suuriakin negatiivisia vaikutuksia moniinkin asioihin. "Mietitkö mitä tapahtuisi niille karjan kasvattajille ja Suomen taloudelle, jos kukaan ei enää ostaisi lihaa?" Niin, tämä on itseänikin usein mietityttänyt, enkä voi mitenkään kiistää niitä vaikutuksia, mitä yhtäkkisestä havahtumisesta ja muuttumisesta seuraisi niille ihmisille, jotka ansaitsevat elantonsa niin. Suomessa kun on hankala kasvattaa sitä soijaa. Tein kuitenkin googlen voimalla pienehköä tutkimusta. Jokainen suomalainen lihansyöjä syö vuodessa keskimäärin 23 kiloa soijaa. Miten? No lihan kautta. Edes kasvissyöjä ei tarvitse moista määrää tuota kaukaa tuotua elintarviketta vuoden aikana, mutta lihansyöjä sitä kuluttaa niin paljon. Sillä soijalla, jota tuodaan epäekologisesti ulkomailta, ruokittaisiin moninkertaisesti suomen väestö. Mutta eihän se auta suomalaisia lihantuottajia? Tähän sanon yhden sanan, kuin jääväksi ihmisten mieliin kummittelemaan. Nyhtökaura. KVG.

Ja jopa meinasi unohtua eräs hyvin mielenkiintoinen argumentti, jota lihansyöjät haluavat useinkin käyttää. Usein kasvissyöjänä sanon kannattavani luonnollisuutta ja nostavani ekologisuutta ja luonnon kunnossapitoa arvoon. Olen vielä puolitiessä omista tavoitteistani, mutta kehityn kokoajan parempaan suuntaan. "Lihan syönti on luonnollista, ihmiset ovat kautta aikain syöneet lihaa ja tulevat syömän jatkossakin."  Lihatuotanto on kaukana luonnollisuudesta ja kuten aiemmin jo sanoin, ihminen ei tarvitse toimiakseen lihaa niin paljon kuin meille uskotetaan. Eläinten luonnolisia tarpeita systemaattisesti ohitetaan ja eläimen koko elinkaari on puhtaasti ihmiselle ravinnoksi päätyminen. Esim. sioilla harvoin on niin paljon elintilaa, kuin luonnollisesti niillä olisi tarve. Kananpoikaset taas erotetaan kanaemosta heti, niin ettei heillä ole edes kosketusta omaan emoonsa, kun taas kananpoikanen viettäisi luonnossa ensimmäiset tuntinsa emon helmoissa suojassa. Tottakai on luomutiloja, mukavempia vaihtoehtoja ja eläintä kunnioittavia kasvattajia. Niiden tukeminen omalla toiminnallaan on vähintä mitä lihan kuluttaja voi luonnollisuuden nimissä tehdä. "Ihminen ei olisi kehittynyt nykyihmiseksi ilman lihaa ja siitä saatavia rakennuspalikoita. Ihminen ei kehity ilman lihaa." Vaikka olisi kuinka mukava turvautua tähän tieteelliseen faktaan, ei se silti ole veden pitävä. Ihminen tosiaan sai lihasta paljon tarvittavia aineksia, mahdollistaen kehittymisen. Monissa osissa maailmaa ihminen ei olisi voinut edes selvitä ilman lihaa. Silloin ei myöskään ollut yhtä kattavaa tietoutta lihankorvikkeista ja ravintoaineista. Nykyihminen voi hyödyntää kehityksen mukana tuomaa tiedostusta ja syödä sen mukaan. Jokainen voi myös miettiä omassa päässään oman toiminnan luonnollisuutta suhteessa alkuasukkaan ja ensimmäisten ihmisten toimintaan.

Maailma ja sen rakenteet voivat ja tulevat muuttumaan. Ei koskaan liian aikaisin, vaan pakon edessä. Niin myös tässäkin asiassa.

Tiedän, että muutos vaatii myös suurta halua. Ei minuakaan saa luopumaan jäätelöstä ja alkoholista, vaikka tiedän niiden olevan haitallisia, koska en yksinkertaisesti halua. Moni ei myös nimenomaan halua tehdä elämästään haastavaa, joten rohkaisenkin tässä niitä yksilöitä, joilla on orastava kipinä jossain kytemässä. Odottelemassa puhaltajaa.


Loppuun iskulauseen tapainen, jonkinlainen lennokas ja vauhdikas sanoma, joka sopii niin leffateatterissa katsottuun kauhuleffaan, kuin yhteiskunnan ongelmien tarkasteluun:
älkää sulkeko silmiänne, vain koska ette uskalla pitää niitä auki.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti