maanantai 28. lokakuuta 2013

Identiteetti kriisi.

Etsin itseäni pitkään ja hartaasti. Monta vuotta, monta monituisen vuotta. Rakensin itseäni kuoleman, elämän, kokemusten, kavereiden, harrastuksen, kaiken kanssa. Tutustuin siihen ihmiseen, jonka kehon olin vallannut. Siihen miten toimin, tein ja tahdoin. Tyytyväisyyteen, turvallisuuteen asti. Mutta sitten. Sitten tuli päivä, jolloin kadotin itseni.

On vaikeaa täyttää tärkeitä vuosia. Ainekin laiselleni hauraalle ihmismielelle. On helkkarin vaikea saada kaikenlaisia oikeuksia ja vapauksia. On vaikeaa näyttää toisenlaiselta yhtäkkiä. Velloin ensimmäisen kuukauden tajuamatta asiaa. Pikkuhiljaa kuitenkin aavistin, että nurkan takana oli iso läjä ongelmia identiteetin kanssa. Aavistus varmistui nopeasti kylmäväksi totuudeksi, olen kadottanut itseni.

En ole kadottanut itseäni kuitenkaan kokonaan, tuntuu vain, että reagoin ja teen asiat eritavalla. Ajattelen eriasioita, kuten mitä tehdä elämälläni. Uskokaa tai älkää, se on ollut top 1 pohdinnan aihe. Mitä haluan olla isona? Halusin olla näyttelijä, mutta huomasin onneksi itse, ettei minusta koskaan voi olla siihen. Halusin olla lakimies, mutta huomasin etten koskaan ole tarpeeksi tarmokas. Halusin olla vaikka mitä, mutta aina eteeni astuu joku. Joku parempi, lahjakkaampi ja onnistuva tai joku piirre itsessäni, joka estää ja pilaa kaiken. Minä, joka vain tahtoo, jään sinne jalkoihin epävarmana miettimään, että mikä hitto olen ja mitä hittoa tulen olemaan. Tällä menolla tulen olemaan olematon, mitä siis en missään nimessä halua.

Eksyksissä oleminen on henkisesti rankkaa, jopa raastavaa. Pelkään loukkaantuvani yhtäkkiä jostakin, pelkään riiteleväni turhasta ja pelkään pilaavani kaiken, vain koska en enää tunne itseäni kunnolla. Ehkä minun täytyy vain sinnikkäästi oppia tuntemaan tämä uusi Katja, joka nyt on valloittanut mieleni. Se entinen Katja, joka tuntuu olevan miljoonien valovuosien päässä, kiellettyjen myrkkyjen kammiossa piilossa, on nyt siellä ja pysyy. Aivoni eivät edes tahdo musitella aikaa ennen tuota maagista ikääntymistä. Sitä aikaa, kun kaikki tuntui oikeasti erilaiselta. Hullua! Ja jotkut väittävät, ettei aikuistuminen tunnu juuri miltään. Paskanvitut.

MUTTA on paljon asioita joista tykkään edelleen. Tässä kuvia niistä muutamista, muistuttamaan itseänikin.














"Keep going"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti