keskiviikko 30. lokakuuta 2013

3 pinnallista.

Halusin kirjottaa enemmän tänne, olla vähän aktiivisempi. Kokeilen sitä nyt, kun mulla on olevinaan paljon aikaa (ei oikeasti kyllä ole).

Mä päätin kertoo mistä tykkään ja missä haluisin kehittyä paremmaksi. Oon kirjottanut niin paljon säälittäviä ja surullisia blogitekstejä, että nyt on aika kertoa (viime blogitekstin kuvien lisäksi) syvemmällä otteella 3 pinnalista "mikä mua kiinnostaa ja innostaa" -asiaa.

1. Valokuvaaminen
Aika kiistaton juttu nykyään. Sain ukilta synttärilahjaksi aivan ihanan järjestelmäkameran, millä otan kuvia ja sitten niitä muokkailen. Yleensä otan kuvia kavereista, mutta myös muustakin. En ole järin hyvä kuvaaja, mutta nautin siitä ja pyrin antamaan kavereilleni edes facebookin profiilikuvan arvoisia kuvia. Luontokuvaajana olen huono, koska yksinkertaisesti pidän tylsänä tavallisia maisemakuvia ja jotain vesipisara taideteoksia. Ne on nähty. Siinämielessä kunnianhimo toiminnassani on valtava, kuvissa pitää olla jotain hienoa ja vangitsevaa. Siksi nautin muidenkin onnistuneiden kuvien katselusta. Saattaa vierähtää tovi, jos toinenkin, kun jään katselemaan jotain yksityiskohtaista ja kaunista kuvaa. Tuntuu, että jokaisella katselukerralla ja jokaisella silmäyksellä saan kuvasta entistä enemmän irti. Tutkin myös yleensä miten kuvat on otettu, miten muokattu ja miten kuvassa olevat asiat on aseteltu. Tämä siis pätee vain hyviin kuviin! Harmi, etten itse tiedä kameroista juurikaan mitään.




tykkään myös itse olla kameran edessä..





2. Tykkään laittautua !
Ai että! Mikä sen mukavampaa kuin tuntea olonsa hyväksi jossain kivoissa vaatteissa. Jokainen, joka arvostaa edes jollain asteella ulkonäköä, länsimaista ulkonäköä, tietää tunteen. Huono puoli tässä on, että sitten kun huomaa pukeutuneensa huonosti, niin sitten sitä vasta itsevarmuus karisee. Tässä mielessä olen maailman säälittävin ihminen.

Tykkään meikata, laittaa hiuksia ja valita vaatteet, kengät ja laukun. Pistää parastaan. Olen aina ollut jotenkin siihen päin suuntautuva, mutta koskaan en ole löytänyt lopullista tyyliäni. Yläaste aika eritoten oli yhtä itsensä etsimistä ja mieletöntä tyylien välissä kimpailua. Oli letit, oli helmet ja lopuksi hupparit. Nyt, kun olen taas kadottanut itseni, olen kadottanut myös tutun ja turvallisen, jo löydetyn tyylin ja saatan tulla maanantaina mekossa ja tiistaina abi hupparissa. Se ei taida kuitenkaan olla maailman pahin ja syntisin asia.

Yksi asia, mitä tulevaisuudessa tahtoisin tehdä, on stailata ihmisiä ja löytää ala vaatteiden, meikkien ja stailaamisen parista. Tähän sain sysäystä ollessani kesätöissä vaatekaupassa. Siellä itseluottamuksen pikkuhiljaa kasvaessa, tajusin nauttivani mallinukelle vaatteiden etsimisestä, somistamisesta ja järjestelystä. Myös asiakaspalvelu (jopa niille kärttyisille ja ihmeitä haluville mummoille) oli loppujen lopuksi mukavaa. Ainut mikä tässä mun toiminnassa harmittaa, on että mä olen tosi ujo alkuun. Mun on vaikea päästä vauhtiin. Veikkaan, että elämän tuodessa eteen tarinoita ja pistäessä pökköä pesään, voin avautua ja puhjeta kuvainnolliseen kukkaan.











3. Tykkään pelata pleikkaria
Mutten kyllä missään nimessä ole mikään gamegirl. En huutele netissä jatkuvasti sitä kuinka pelaan, enkä myöskään ota gamegirl kuvia, jossa puren hampaillani raivokkaasti ja olevinaan seksikkäästi pleikkarin ohjaimen johtoa (se olisi muutenkin hankalaa langattomien ohjainten kanssa). Mä vaan pelaan. Pelaan monia pelejä veljen ja Ossin kanssa. Jo pienenä sain sellaisen sykähdyksen pelaamiseen, kun meille hankittiin pleikka 2 ja iskä meille malliksi pelaili. Ala-aste- ja yläaste ikäisenä kukaan mun tyttökavereista ei koskaan tajunnut mun hehkutusta jostain hyvästä uudesta pelistä. Ainoat pelit mistä ymmärsi muutkin kuin mä, oli sims. Sitä on kyllä tullut itsekkin pelattua.

 Pelasin ennen paljon seikkailupelejä ja autopelejä. Sitten aloin katselemaan viihteeksi kun veli pelasi sotapelejä. Ja lopulta koukutuin niihin. Muistan kun olin alkuun ihan surkea. Aina sain huonoimmat pisteet ja kuolin ensimmäisenä. Vei varmaan vuoden, ennenkuin olin jo kilpailu kykyinen näille kahdelle sankarile, toinen lähes syntynyt ohjain kädessään ja toinen hakannut cs:ssää jo liiaksikin asti (hassua kyllä, pelasin jossain vaiheessa cs:ssääkin). Huomioikaa se, etten koskaan ole mainostanut pelaavani mitään ja tämä on ensimmäinen kerta, kun kerron näin julkisesti tästä aiheesta. Olen joskus jopa hävennyt sitä, että pelaan ns. "poikien" pelejä, enkä vain Simssiä. Nyt, kun on internet ja muut, on oikeastaan suotavaa jauhaa sitä puolta itsessään. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, en ole gamer girl.. Tiedän naurettavan vähän peleistä, joita veljeni ei pelaa.

aika kliseinen "mun nörtein" -kuva

Keep going !

4 kommenttia: