maanantai 26. elokuuta 2013

Sattuu

Tänään muhun sattu. Ei varmaan läheskään niin kovaa, kuin siihen toiseen on sattunut ja miten paljon ja pitkään siihen on sattunut. Mutta muhun sattu, vaikka kyllähän minä tiesin, ettei mikään ole lähelläkään sitä entistä. Ei millään. Kumminkin kipu oli aika voimat vievää, miksi minulle piti käydä niin ?

Seuraava pätkä omistettu suoraan eräälle ihmiselle:
Luulet varmaan, että olen unohtanut sinut. Että elämäni on jatkunut eteenpäin täydellisenä ja onnellisuuden täyteisenä. Luulet, etten välitä sinusta ja että olet minulle kuin ilmaa. Ei. Itken nytkin, vain siksi, koska olen menettänyt jotain hyvin tärkeää. Olen menettänyt aika paljon tämän elämän aikana. Tiedän kyllä miltä se tuntuu ja osaan jotenkuten arvostaa lähimpiä. En ehkä osaa näyttää arvostusta, mutta voi helvetti että välitänkään ja arvostankaan pienessä mielessäni lähimpiäni. Kuten sinua. Olen ollut ihan kamala ihminen. Olen aiheuttanut ihan liikaa pahaa, mutten koskaan, en koskaan ole lakannut ajattelemasta sinua. Sillon kun istun autossa, näen samat maisemat, tutut talot ja tutut puut, ajattelen: mitähän sinulle kuuluu. En todellakaan enää uskalla puhua sinulle, se ei vaan mitenkään tule kuuloonkaan. Olet kaukana tuhansien vuorien takana, kuin olisit kuollut. Voisin nytkin nostaa puhelimen, soittaa ja sanoa, että jumalauta minulla on ikävä! Voisin itkeä puolituntia puhelimeen, vain koska kuulisin äänesi niiden vuorien takaa. Vain koska ikävöin niin paljon juuri sinun luotettavaa seuraa. Olet varmaan unohtanut, että olit minulle niiin hyvä ystävä. 

En kuitenkaan uskalla soittaa. Pelkään mitä sanot, mitä ajattelet ja tiedän ettet halua kuulla minusta. Olen satuttanut sinua niin paljon ja niin monta kertaa, että varmaan jo nimeni kuuleminen saa sinut näkemään punaista. Olen myöhässä. Tavattoman myöhässä ja minun pitäisi sanoa nämä asiat sinulle. En vain uskalla. 

Nyt itkettää. En voi kirjoittaa enempää. Joskus kadun etten sano mitään, koska olet vielä elossa. Ainekin täällä. Olet kosketettavissa, toisin kuin isäni. Ei. Hänelle en voi enää koskaan soittaa tai sanoa mitään. Anteeksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti