torstai 7. maaliskuuta 2013

Tervetuloa aikuisten maailmaan!

Tervetuloa aikuisten maailmaan. Nyt pyydämme teitä rauhoittumaan ihan alkuunsa ja mukautumaan jokaiseen sääntöön, säädökseen, jopa niihin kirjoittamattomiin sääntöihin. Omaksukaa ne mahdollisimman nopeasti. Karistakaa tuo ilme heti naamaltanne! Se ei kuulu tänne. Unohtakaa myös kikatus, pölpötys ja hykerrys, nekään ei kuulu tänne. Tai, jos kuuluu, niin visusti neljän seinän sisään ja siitä ei sitten puhuta. Julkisilla paikoilla muistakaa maltti. Älkää koskaan villiintykö, keskittäkää enrgianne, älkää tuhlailko sitä noin! Lopettakaa tuo riehuminen! Kuunnelkaa, lopettakaa vitsien heitteleminen, tai jos heitätte, niin huolehtikaa että se on aikuisenomaista hyvää huumoria. Keskustelkaa aina viisaasti. AINA! Kantakaa itseänne kuin aikuisia, koska nyt saavutte aikuisten maailmaan ja kuulette tämän tuhansia kertoja vielä! Tämä on teille, nyt muuttukaa!

Eräs ongelma tässä nyky-yhteiskunnassa raastaa minua (ainakin minua) ja hieman ystäväänikin. Se on aikuisten maailma. Olemme molemmat jumissa lapsenomaiseen rentouden ja innostuvuuden ja aikuisten maailman kylmyyden ja rauhallisuuden välissä. Olemme sitä nuorta teini kansaa, joka ennen kaikkea haluaa pitää hauskaa. Meissä on energiaa, voimaa, tahtoa ja suurta rakkautta, niin itseemme, kuin muihinkin, mutta emme saisi olla tälläisiä. Meidän täytyisi jo muuttua roboteiksi aikuismaailmaan juomaan punaviiniä, nauramaan vain huumorille ja olemaan aina hillitty ja rauhallinen. 

Mistä moinen ongelma syntyi ? Opettaja kävelee luokkaan: "tänne kun tulee, niin tulee ihan niinkuin ala-asteelle. Ettekö te osaa kasvaa aikuisiksi?" Entä jos ei haluta ? Jos ei haluta muuttua sellaiseen maailmaan, kun tästä nykyisestä saa paljon enemmän irti. Rakastan näitä tunteiden voimakkuuksia ja näitä energian purkauksia, jotka tosiaan lähtevät usein käsistä. Rakastan sitä hulluutta, mitä ammentuu lempinimistä, toisen naamasta ja hassuista lauseista. Elämäni on yhtä putousta! Menemme, nauramme ja olemme. Se on väärin. 

Tottakai sitä tullaan perustelemaan, aikuisten maailmassa on aikuisten säännöt ja aikuisten elämä edellyttää aikuisten käyttäytymistä. Jotta voimme olla aikuisia, meidän tulee keskittää energiamme oikein, keskittää se työhön. Meidän ei tule ilmehtiä, nauraa ja ennen kaikkea pelleillä. Siihen maailmaan se ei kuulu. Se on lasten maailmasta, ei kuulu edes lukion toisen luokan opiskelijalle. Olen huomannut arvostuksenkin määriytyvän hiljaisuudella ja rauhallisuudella. "Voi luoja, kuuntelin kahta teinityttöä kikattelemassa jostain ihan turhasta. Teki mieli syödä oma pää, oli se niin noloa." Miten ihmeessä on noloa nauraa kikatella ? Muistaakohan kukaan aikuinen sitä nuoruuden päättömyyttä, sitä pärinän määrää. Milloin kaikista on täytynyt tulla ojentuvaisia, rauhallisuusrobotteja. 

"On älyvapautta riehua noin!" Niinpä, älyvapautta! Ei tarvitse olla niissä aivoissa ihan niin kiinni kokoajan. Ei tarvitse ajatella, teemmehän me sitä kokoajan. Hiljainen tyttö kiinnostaa, eikä kovaääninen bimbo. No tiedoksi teille, olen kovaääninen bimbo, muttei se tarkoita tyhmää. Mieleeni ei vaan kuulu se, että minun täytyisi muuttua keski-ikäiseksi tylsimykseksi heti, kun lähestyn 18 ikävuotta. Minun ei tarvitse heittää päätöntä iloani hukkaan, voin käyttää sitä, mutta olla samalla myös fiksu. Voin pureutua ongelmiini ja osaan kyllä olla rauhallinen, mutta haluan olla myös energiapommi. Se jonka naama vääntyy ällöttävimpään asentoon! 

1 kommentti: