lauantai 17. marraskuuta 2012

Tänään.

Olen kyllästynyt miettimään ja pohtimaan. Kyllä, minä olen kyllästynyt siihen. Kertakaikkisen kyllästynyt, joka solua myöten kyllästynyt. Kyllästynyt! En jaksa enää miettiä mitä voin syödä, etten liho muodottomaksi. En jaksa enää miettiä koko lihomis asiaa. Olen turhautunut laskemaan kaloreita ja tuntemaan jatkuvaa pahaa oloa ja katumusta syömisistäni. Ei, enää en jaksa. En myöskään jaksa olla se viisaasti toimija. Ei kiinnosta ajatella miten toimisin viisaasti ja miten en. Olen kyllästynyt itseni alituiseen tarkkailuun, jolla en saavuta mitään muuta kuin pahaa oloa ja katumusta.

Olen jo liian pitkään tarkkaillut toimintaani kriittisesti. Kyllästyttä seurata jatkuvasti omia tekemisiään ja menojaan ja ajatuksiaan. Voisinko välillä heittää aivot narikkaan, mutta ilman alkoholia ? Haluaisin kovin, mutta en pysty. Eivät ne niin kovin pääkoppaan pinttyneet aivot sieltä minnekkään lähde. Ne tykkää olla siellä.

Sitten minulla on sananen ihmisille. Lukijalle. Toivottavasti olet nyt henkisesti täysi ja onnellinen. Teit elämästäni vaikeampaa ja rasittavampaa. Sait syyllisyyden tunteen pintaan taas kerran. Ole tyytyväinen. Jos luet tätä, juuri sinä, joka teit sen, hymyile. Mursit osan minua, muttet toki kaikkea. Olen hyvä ehjäytymään. Mutta on minulla sinulle vielä jotain muuta. Haluan selvitä ja teen sen parhaiten. Haluan olla puhtaasti minä, näyttää hyvältä ja omistaa tasapaksun elämän. Minulla on sellaista (vaikken ehkä näytäkkään hyvältä), minulla on se kaikki. Se mitä sinulla on, on sinun ongelmasi. Voit tehdä itsestäsi enemmän pellen, enemmän itsesi laisen tai muuttua. Voit jatkaa sitä mitä lie haluat tehdä, mutta jos olet ystäväni. Jos olet, niin toivon, että joskus tiedän oikean puolesi. Mutta nyt voit varmaan jättää minut rauhaan ja jatkaa elämää. Vai kaatuiko se elämäsi ?

Äskeinen on omistettu yhdelle ihmiselle. Sille, jolla on iso suu ja pienet aivot ja kylttymätön sydän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti