maanantai 29. lokakuuta 2012

Mietin homoutta.

Tänään radikaalia.

Olen pohtinut, miettinyt ja päässyt tulokseen. Jos ihmisen tarkoitus luonnossa on lisääntyä, niinkuin jokaisen olennon, niin silloinhan homous on sairaus. Homous on sairaus jossain, se ei ole valinta. Kukaan ei voi jonakin kauniina päivänä sanoa, että nyt olen homo koska haluan. Tai voi, mutta onko se aitoa ?

Homous on kuitenkin sairaus, joka ei vaadi hoitoa. Sitä sairautta sairastava on muuten ihan samanlainen ihminen, muttei se vaan ole kykeneväinen halujensa takia lisääntymään. Homous ei haittaa kettään. Typerää on se stereo typia, että homot pitävät jokaisesta. He ovat samanlaisia kuin me, mutta erilaisia. He ovat sairaita, mutta terveitä. Ihastuttavia ja vihastuttavia, niinkuin heterotkin. Mikäs siinä ?

 Homopareilla saisi mielestäni olla kaikki samat oikeudet kuin heteroillakin. Miksi kirkko mainostaa, että homous on sairaus, mutta kehitysvammaiset ja mieleltään sairaat ovat täysin hyväksyttyjä ja saavat kuulua kirkkoon. Siinä ei mielestäni ole taas mitään järkeä.

Kenenkään homon ei tarvitse itkeä. Kenenkään homon ei tarvitse kokoe pahaa oloa. En sano, että homous on väärin, että homot eivät saisia saada täysiä elämän oikeuksia. En sano, että vihaisin homoja. Rakkaus on kaunista, kun se on aitoa ja puhdasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti