maanantai 10. syyskuuta 2012

Kurkistus kadonneeseen Katjaan

Olen etsinyt lähes kaiken tämän aja, jonka olen ollut poissa, inspiraatiota. Löysin sen viimein. Löysin myös kasan muita. Nyt (toivottavasti) herään pitkästä kesäsyksy unesta ja jatkan hieman aktiivisempaa kirjoittamista. Tähän astinen on ollut säälittävän matalaa.

Minulla on hirveästi aiheita, niitä pursuaa joka yläpään reiästä. Ne tippuu lattialle ja yritän koota niitä. Mutta sitten kun istun tähän, tähän maailman arkisimpaan paikkaan, tähän rauhallisuuden tyyssijaan, pääni kohisee tyhjyyttään, enkä tiedä mihin piilotin kaikki häikäisevän hekumalliset ideat. Kadonneita tyynni. Mihin ne katosivat ?

Päätin kirjoittaa kuulumis postauksen (joka yleensä kääntyy oudoille raiteilleen). Päätin purkaa tätä pitkään jatkuneen bloggaus tauon luomaa jännitettä asettamalla joitain asioita järjestykseen ja palauttaa teitä ajatusteni ja tekemisteni kartalle, mutta pieni muotoisesti. Nauttikaa tästä jopa harvinaiseksi muodostuvasta Mitä katjalle kuuluu? -bloggauksesta.

Aivan alkuun kerron olleeni Bulgariassa, Sunnybeachilla. Olin ihan lähiaikoina siellä ja sen reissun jälkeen a. säälin maksaani ja b. säälin unirytmin takia kärsinyttä henkistä ja fyysistä vointia päässäni. Reissu oli huikea ja osittain jopa avartava. Niin monta suloisen makeaa ja karvaan katkeraa tarinaa takertui muistojen valtamereen. Siitä lisää myöhemmin, ihan Bulgarialle omistetussa bloggauksessa (jossa kerron matkan herkullisimmat tarinat ja pari hyvää vinkkiä turistirysään matkaavalle).

Jäin hetkeksi miettimään, että onko elämässäni tapahtunut mitään muuta ? Joskus jokainen voisi pysähtyä miettimään, tapahtuuko elämässä kenties jotain. Voisin myös miettiä, onko kaiken pakko olla aina erilaista ? ON! On löydettävä jotain tavanomaisesta poikkeavaa kerrottavaa, muuten ei elä ! (tulen varmaan muuttamaan käsitystäni ihan lähiaikoina). Mutta kun tarkastelen omaa verkkaista elämääni, en huomaa siinä mitään erityistä. Olen kuin kuka tahansa 17 (huomioikaa 17;) vuotias tyttö. Mutta eihän nyt käydä yleistämään.

Koulu into osaksi Bulgarian ja osaksi syksyn takia on lopahtanut nolla lukemiin. Olen laiska ja saamaton jokaisella elämäni osa-alueella. Mistä saan uuden puhdin ja tarmon jonka avulla nousta ja liitää kohti menestystä ? Personal School Trainer olisi oiva ja kehityskelpoinen idea kelle tahansa miljardöörille, lisätienestinä.

Enempää en jaksa/keksi kirjoittaa mitättömästä elämästäni. Juuri tällä kirjoitushetkellä olen kiusallisen paineen ja jäätävän riidan keskellä. En näe mitään tapaa miten tämä voisi purkautua, mutta olen hyvin surullinen ja halukas lopettamaan tämän tuskan, jota molemmat osapuolet kokevat! Lupaan lähiaikoina kirjoittaa mm. Bulgariasta ja suomalaisten nuorten tavasta meikata. Toivottavasti löytyy vielä lukijoita ! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti