tiistai 7. elokuuta 2012

Minä ja liha

Suhteeni lihaan on ollut joskus jopa normaali. Olin muutama vuosi sitten täydellisen kaikki ruokainen. Liha oli suurta herkkua, vaikka tiesin että siinä tapetaan eläimiä. Sitten n. kaksi ja puoli vuotta sitten se loppui kuin seinään. Päätin, etten syö enää punaista lihaa ja päätin myös, että se olisi ensimmäinen askeleeni kohti lähes vegaania ruokavaliota.

Ensimmäinen askel oli siis punaisen lihan jättäminen. Alkuun se oli hankalaa, koska unohdin uuden elämäntyylini. Saatoin yllättää itseni nautiskelemassa hampurilaista täydellä ruokahalulla. Sitten eräänä päivänä   se loppui seinään. Enää en hairahdellut, enkä ole hairahdellut. Olen monesti halunnut. Olen himmoinut kuin pahin syntiläinen lihan lumoavia tuoksuja. Olen tärissyt (henkisesti) halusta syödä lihaa. Mutta olen itsestäni erityisen ylpeä, etten ole syönyt. EN ole kertaakaan sortunut.

Toinen askel tapahtui hiljattain. Sekin tuli yhtäkkisesti, vaikka olin jo kauan suunnitellut sitä. Jätin siis kanan pois. Eräs video avasi silmäni ja naulasi päätökseni. Enää en voi kääntyä. Kana on suurta herkkuani, mutta minun on vain kiltisti käännyttävä pois. Olen ylpeä, että voin jättää jotain niin herkullista pois ruokalistaltani. Tunnen oloni paremmaksi ihmiseksi (+hivenen kevyemmäksi). Kalaa en tule jättämään pois. En edes harkitse.

Miksi päädyin tähän ratkaisuun ? Eettisistä syistä. En pidä eläinten tehotuotannosta, en pidä tavasta, miten ruokaani tehdään. En myöskään aio olla sitä kysyntää, jonka takia eläimiä täytyy tuottaa niin perhanasti ja halvalla. Monet puolustautuvat: "ei ne sitä lopeta, vaan koska sä et syö. Jatka vaan lihan syöntiä, toi vegaanius on ihan turhaa.." No eivät tietenkään lopeta, koska monelta ihmiseltä puuttuu jonkinlaisen tasa-arvon näkeminen.  Poissa silmistä, poissa mielestä. Halveksin jollain pienellä tavalla ihmisiä, jotka syövät lihaa  ja pitävät sitä oikeana ja hyvänä tekona. Lihan kysyntä on juuri sen takia suuri, koska ihmiset ajattelevat vain omaa ihanaa napaansa. Onhan liha ihan pirun hyvää ! Kyllä minä tiedän sen, mutta oikeuttaako se kohtelemaan heikompaa niin ? Tahtoisin käännyttää kaikki. Eniten tahtoisin ystävästäni kasviskumppanin, joka olisi samassa veneessä kanssani. Mutten aio valita ystävä porukkaani heidän päätöksiensä mukaan. En myöskään aio tuputtaa kokoaikaa omasta päätöksestäni.

Tietysti olen hieman ristiriidassa itseni kanssa. Jos vastustan eläinten tehotuotantoa, minun kuuluisi vastustaa kaikkea tehotuotantoa. Jotenkin en pysty. Ehkä kiinnostukseni ei ole vielä siellä asti. Pidän eläintä hyvin samanarvoisena kuin ihmistä. Ihminen on itsekäs, itsekkäintä mitä tiedän. Olen kai hieman hippi, mutta muuta en haluaisi olla.

Tässä kaksi lihansyöjäihmiskategoriaa, jota halveksin hieman:

1. "Olen eläinrakas ihminen"
Minua oksettaa ihmiset, jotka sanovat olevansa eläinrakkaita, vaikka syövät lihaa ihan hyvillä mielin. Mitä eläinrakkautta se on ? Valikoivaa eläinrakkautta ?" Rakastan vain söpöjä eläimiä, siat on rumia." Siinä tapauksessa rumilta ihmisiltä voisi viedä ihmisoikeudet. Yksikään lihansyöjä ei mielestäni voi kutsua itseään eläinrakkaaksi ihmiseksi. Jos olette lapsi rakkaita, niin tuskin syötte eri ihmisrotuisia lapsia. Vai ?

2. "Eiiiii, älä kerro miten liha tuotetaan! En haluu tietää!! Oo hiljaa!"
Tämän tyyppiset ihmiset saavat vereni liian helposti kiehumaan. Tekisi mieli automaattisesti lyödä ! Miksi silmät pitää ummistaa ? Jotta ei tuntisi pahaa oloa ? Jotta voi tehdä kaiken hyvillä mielin. Tiedän, että silmät ummistetaan usein kaikesta. Perheväkivalta, koulukiusaus, syrjintä... Mutta onko pakko ? En pidä ketään tällällailla sanovaa viisaana, vaan päin vastaisen hölmönä. Asioista pitää tietää, muuten on vain yhteiskunnan liikuteltavaa karjaa, jonka lahtaaminen saunan taakse ei olisi niin kauheaa. Avatkaa silmänne senkin tomppelit ! Jos tiedätte, voin jopa tyytyä valintaanne hyvin mielin. (tosin silti arveluttaa ihmisen persoonallisuus (mm. ossi on hirviö)). Jos syötte lihaa, niin helvetti tietäkää miten se tuotetaan ja mitä te hyväksytte niin helvetin sokeina ! 

Muuten lihansyönti perheessä ja ystäväpiirissä on omalla tavallaan ok. En voi vaikuttaa siihen mitenkään, en voi kuin näyttää esimerkkiä. Minua vain harmittaa, kun jopa läheiset menevät siihen brutaaliin sokeaan laumaan. En yhtään ihmettele miksi eläinten kasvatus on niin hirveää. Ennemmin ihmettelen silmänsä ummistavia vittunaamoja.

Siinä taas luettavaa. Olen hieman tuohtuneessa tilassa ja osaan jo kuvitella miten ihmiset voisivat ja reagoivat tähän tekstiin. Loppuun laitan linkin, joka käännytti minut. Peace ja love. Toivottavasti joku tunsi piston. (ps. linkki ei saata toimia kaikilla, koska "niin raakaa materiaalia"..)

http://www.youtube.com/watch?v=q7QLY94MK_k

Armas tätini on lakto-ovovegetaristi ja pienenä kysyin hältä että miksi. Hän vastasi: "minun takia ei tarvitse tappaa ketään tai mitään."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti