keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

tunteista tunteisiin

Hyvä, itsensä ylittänyt mieli.

Haikeus, odotus.

Mietintä, vaikeus.

Nuo kaikki "tunteet" löytyvät päästäni tällä hetkellä. On siellä myös hämmennys, joka tuntuu olevan siellä aina. Olen aina hämmentynyt, en ole koskaan kirkas ja ajan tasalla taikka tajua kaikkea. Tajuan yleensä turhat asiat, ne turhanpäiväisyydet joilla ei ole mitään merkitystä asioiden suhteen. Menen humussa miettien ihmisten tarinoita. Kun tuntematon tulee kauppaan sisään, hymyilen. Olen samaan aikaan hämmentynyt ja tajuan tuhansia asioita. Olen kutkaleena siinä.

Vihaan eniten sitä, kun puhettani kommentoidaan. Joskus puheen tuottaminen on vaikeaa ja saatan vahingossa "sönköttää". Joskus s-kirjain suhisee liikaa tai vääntyy mieletömiin muotoihin. Minä tiedän sen, minä kuulen sen, enkä halua että siitä huomautetaan. Miksi huomauttaa ? Mitä se muuttaa, se ei ainekaan naurata minua. Nauran kyllä, mutta tekonaurua. Voisinpa löytää syyn, miksi saan aina meinaan suuttua, kun puheestani huomautetaan.

 Minua ei haittaa, jos huomauttaja on joku läheinen ja erittäin tuttu. Minua haittaa, jos huomauttajan seurassa en voi olla normaali katja, jos joudun pinnistelemään. Ehkä siihen vaikuttaa se, että kun mökeltelen sanoissa, en ole enää se "roolihahmo" jota olen tuntemattojen tai vähemmän tuttujen seurassa. Ehkä suojamuurini hajoaa hetkeksi ja olen pienen hetken ajan haavoittuvainen. Miksi koenkaan sen loukkaavaksi ? Joku voisi keksiä satoja erilaisia vaihtoehtoja ja selityksiä, mutta mikä olisikaan se oikea ? Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta sellainen joka tietää psykologiasta ja ihmismielestä, voisi auttaa ja toimia pimeänä terapeuttina. (täytyy lisätä, että r- tai s- tai mitään puhevikoja ei ole koskaan ollut).

Täytyy nyt myöntää kaikille, etten aikonut kijroittaa jostain pikku ongelmasta, joka kiusaa välillä. Alun piti olla avaus erilaiselle tekstille, mutta teksti vei tällä kertaa mennessään. Joskus käy näin, kun ei suunnittele kovin tarkkaan. Lupaan en ehkä seuraavissa 3, mutta viimeistään 4:ssä postauksessa tämän jälkeen, paljastaa jalkapohjani (joista en kutia). Muuten, eniten kutian kaulasta, mutta paljon vain, jos huulilla kutitellaan. Kainalot kiilaavat hyväksi kakkoseksi kutiamisessa. Taidan tänä iltana kirjoittaa toisenkin kirjoitelman, joka liittyy tuohon haluun paljastaa itseni. Aiheeksi tulkoon, miksi alastomuus on tabu?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti