keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Aivot kiehuvat

Tässä nyt vähän aikaa, sillointällöin tasaisesti on päässä ruvennut keittämään eräs ihminen. En oikein osaa muotoilla sitä kaikkea pettymystä ja epätasa-arvon tunnetta, mitä tunnen. Sitä on niin paljon, että ei enää vitutakkaan, vaan harmittaa.

 Minulla oli unelma jonka minä pistin liikkelle. Minun unelma vain sysättiin syrjään ja nyt toteutetaan sen toisen unelmaa. En voi tehdä enää muutoksia, en voi enää kapinoida. Joudun hiljaa mykistymään ja vielä kaikenlisäksi miellyttämään. Tästä lähtien myös minulla täytyy olla oikeus suuttua, oikeus olla harvinaisen vittumainen. Olen jokaista solua myöten täynnä sitä, kun joudun antamaan jokaisesta asiasta periksi. Hänen periksi antaminen on nuivaa, vittumaista ja ilkeää. Tekisi mieli huutaa päin naamaa kaikki ne asiat mistä minä olen luopunut häntä miellyttääkseni. Ohjat eivät ole enää käsissäni. En voi enää kivuta kohti unelmaani, vaan joudun hyvästelemään ne rippeet siitä. Minun täytyy vain hiljaisuudessani myöntää, että minua ärsyttää antaa kaikki periksi, mutta en enää mahda millekkään mitään.

Uskon että asiat tulevat kuitenkin onnistumaan. Miksipäs ei ? Mutta se ei ole sitä mitä halusin, se on kaukana alkuperäisestä suunnitelmasta. Eihän se ole enää edes minun ja ossin suunnitelma. Kaikki voi silti onnistua, sen toisen suunnitelman mukaan. Tein alussa mittavan virheen, myönnettäköön sen. En selittänyt alkuperäisiä lähtökohtia ja kutsuin ennen aikojani hänet (tämän myrkylliseltä tuntuvan ihmisen) mukaan projektiimme. Nyt tuntuu, että joudun kahlaamaan ideoiden lyttäämisestä toiseen. Hän on tehnyt kaikki päätökset, rakentanut kuvitelmansa ja päättänyt toteuttaa sen. Hän ei myöskään ole kutsuttujen listalla seuraavaan tälläiseen projektiin. Hän on ärsyttävä.

Olen taas hukannut kirjoitustaitoni. Hävettää hukata ne rippeet siitä mitä minulla joskus on. Ne ovat kuitenkin hukassa nyt, tänä aurinkoisena kesäpäivänä. Tämä koneella olo jääköön tähän, menen palvomaan mahtavaa aurinkoa vielä viimeisiksi hetkiksi. Koitan myös purkaa pääni. Adios.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti